Murhamies – entä kun kirveen varressa onkin nainen?
Törmäsin jokin aika sitten lööppiin siitä, että palomiesten virkanimikkeitä on muutettu sukupuolineutraaleiksi pelastajiksi. Se sai pohtimaan niin sanottua maailman menoa myös rikosrintamalta käsin – erityisesti naisten tekemiä henkirikoksia.
Mysteeri nimeltä -pelikokonaisuuksissa on käsitelty rikoksia, joiden tekijöiksi on epäilty miehiä. Voidaan siis puhua murhamiehistä. Mutta miksi juuri murhamiehistä? Miksei naisista?
Naisten tekemät henkirikokset rikkovat ennakko-oletuksia
Itsenäisen Suomen aikana naisia on tuomittu elinkautiseen vankeuteen murhasta noin 80. Naisten tekemät henkirikokset ovat selvästi harvinaisempia kuin miesten tekemät. Niiden taustalla on usein lähisuhteisiin liittyviä ongelmia, väkivaltaa tai vaikeita elämäntilanteita. Mutta joukkoon mahtuu myös tapauksia, jotka rikkovat mielikuvamme siitä, millainen henkirikoksen tekijä on ja miten hän toimii.
Lammin Poikmetsän kaksoismurha lokakuun lopulla vuonna 1958 on tästä oiva esimerkki.
Pientilallisen poika löysi kotiin palatessaan äitinsä, 74, ja sisarensa, 43, surmattuina poikkeuksellisen raa’asti teräaseella, jonka arveltiin olleen kirves. Poliisi käynnisti laajat tutkimukset, ja epäiltyjen joukossa oli myös nimiä, jotka olivat nousseet esiin Kyllikki Saaren tapauksen yhteydessä. Katseet kohdistuivat miehiin.
Tutkinta venyi, mutta vuonna 1961 tapaus saatiin ratkaistua. Tekijäksi paljastui naapurissa asunut, surmien aikaan 22-vuotias nainen. Hän oli kertomansa mukaan ollut ostamassa kananmunia. Nainen oli onnistunut salaamaan tekonsa jopa lähipiiriltään ja motiivikin jäi arvoitukseksi.
Yksi tämän vuosituhannen puolella tunnetuksi tulleesta naismurhaajasta on niin sanottu myrkkyhoitajan tapaus. Sairaanhoitaja surmasi vuosina 2004–2009 viisi iäkästä tai puolustuskyvytöntä potilastaan antamalla heille salaa tappavia lääkeannoksia.
Myrkyttäminen onkin perinteisesti yhdistetty naisten tekemiin henkirikoksiin useammin kuin vaikkapa kirveellä surmaaminen. Tässä kohtaa mieleen tulee myös hieman toisenlainen tapaus: syksyllä 2026 Yhdysvalloissa kuolemaantuomittu nainen selvisi kahdesta tappavan lääkkeen annoksesta, eikä teloitus onnistunut suunnitellusti. Myrkyt eivät siis aina toimi niin kuin niiden oletetaan toimivan – eivät edes silloin, kun niiden antamisesta vastaavat teloituksen toimeenpanijat.
Naisten ja miesten tekemien henkirikosten eroja tarkasteltaessa huomio kiinnittyy erityisesti motiiveihin, uhrien valintaan ja tekotapoihin.
Naisten tekemissä henkirikoksissa uhri on usein nykyinen tai entinen kumppani tai oma lapsi. Tekijälle tuntemattomat uhrit ovat harvinaisempia kuin monissa miesten tekemissä henkirikoksissa. Taustalla voi olla pitkittynyt kriisi, lähisuhdeväkivalta tai muu kaltoinkohtelu. Myös mielenterveyden ongelmat, päihteet ja vaikeat elämäntilanteet näkyvät naisten tekemissä henkirikoksissa – aivan kuten miestenkin.
Tekotavoissakin on eroja. Naiset eivät yhtä usein kanna mukanaan henkirikosta varten hankittua asetta, vaan välineeksi voi valikoitua jotakin, joka on jo valmiiksi saatavilla, kuten keittiöveitsi tai tyyny.
Yhtä ainoaa naismurhaajan muottia ei kuitenkaan ole olemassa. Rikoksen tekijää ei pitäisi etsiä sen perusteella, millaiseksi murhaaja mielikuvissamme muodostuu. Pitäisi katsoa sitä, mitä tapahtui, kenelle ja millä tavalla. Ihmisen sukupuoli voi kertoa jotakin tilastollisista eroista, mutta se ei ratkaise yksittäistä rikosta. Kyllikin kuitenkin surmasi mies. Vai surmasiko?
