Murha, tappo, mitä näitä nyt on…

Kyllikki Saaren kuolemasta on puhuttu vuosikymmenet murhana. Nykylainsäädännössä murhan keskeisimpänä tunnusmerkkinä on vakaa harkinta eli suunnitelmallisuus. Murha ei tapahdu vahingossa tai hetkellisestä yllykkeestä, vaan siihen liittyy tahallisuus, erityinen raakuus tai julmuus. Juridisesti ero on merkittävä: murha ei vanhene koskaan, mutta tappo ja muut henkirikokset vanhenevat ajan saatossa. Juuri murhana Kyllikki Saaren tapaus on edelleen auki virallisissa arkistoissa.

Nykypäivänä suurin osa henkirikoksista tehdään äkkipikaistuksissa, jolloin ne määritellään tapoiksi. Suunnitelmalliset murhat ovat tilastollisesti harvinaisia. Yleensä tekijä ja uhri tuntevat toisensa, ja tapahtumiin liittyvät vahvasti päihteet. Tekovälineeksi tarttuu usein hetken mielijohteesta jokin teräase tai astalo — esine, joka ei ole varsinainen ase, mutta jota käytetään sellaisena.

Entäpä kaikkein suunnitelmallisimmat teot, kuten myrkytykset? Rikoskirjallisuus on vuosisatoja ruokkinut myyttiä siitä, että myrkky on nimenomaan naisten ase — historian saatossa arsenikkia kutsuttiinkin jopa ”perintöjauheeksi”. Vaikka sohvasalapoliisien urbaani legenda pitää paikkansa historian hämärissä, nykytilastojen valossa myytti on murtunut. Kun nainen nykypäivänä tekee henkirikoksen, hän tarttuu tilastollisesti huomattavasti mieluummin siihen samaan keittiöveitseen kuin mieskin, ja myrkyt on jätetty suosiolla Agatha Christien romaanien sivuille.

1950-luvun laki ja ”vakain tuumin” tehty surma

Vuonna 1953 henkirikosten juridinen arviointi poikkesi nykyisestä. Tuon ajan rikoslain mukaan ”vakain tuumin” tehty surma oli yhtä kuin murha. Jotta teko voitiin tuomita murhana, henkirikoksen tekijän piti olla tekohetkellä poikkeuksellisen tyyni ja kylmäverinen. Tekijän piti olla selvin päin, eikä hän saanut olla vihainen tai edes kiihtynyt. Jos teko tehtiin suutuspäissä tai kiihtymyksen vallassa, se tulkittiin tuon ajan oikeuslaitoksessa lähes poikkeuksetta tapoksi. Nykypäivänä painotus on siirtynyt vahvemmin teon suunnitelmallisuuteen ja kokonaisharkintaan.

Kyllikki Saari surmattiin 17. toukokuuta 1953 Isojoella, noin kolmen kilometrin päässä Isojoen kirkolta silloista Kauhajoentietä (nyk. Päntäneentie) pohjoiseen. Surmaajaa ei koskaan saatu virallisesti vastuuseen teostaan.

Motiivi pimentyvällä metsätiellä

Tapauksen ympärillä leijuu edelleen suuria kysymyksiä, jotka haastavat sohvasalapoliisin logiikan. Miksi joku surmasi Kyllikin myöhään sunnuntai-iltana metsäisellä tieosuudella, jossa liikkui siihenkin aikaan yllättävän paljon kulkijoita? Oliko kyseessä hetken mielijohteesta syntynyt, juridisesti tapon tunnusmerkit täyttävä väkivallanteko — vai odottiko joku Kyllikkiä tiepuolessa vakain tuumin, valmiina toteuttamaan loppuun asti suunnitellun murhan?

Tämä rajanveto impulssin ja vakaan harkinnan välillä on se ydinkysymys, jonka äärelle Mysteeri nimeltä Kyllikki Saari -tutkintapeli teidät asettaa. Kun avaatte rikosarkiston esitutkintamateriaalit, kuulustelupöytäkirjat ja todistajalausunnot, joudutte itse punnitsemaan teon luonnetta ennen lopullisen tuomion antamista.

Kansiot ovat valmiina odottamassa pelipöydässänne. Esikoissarjan rajoitettu erä on saatavilla 1.8.2026 alkaen verkkokaupassamme.

Aloita tutkinta Rikosarkistossa