Kyllikki Saari, Tulilahti, Bodom – Suomen rikoshistorian pyhä kolminaisuus

Kyllikki Saaren surma 17.5.1953 oli luultavasti kaikkein kohahduttavin henkirikos Suomessa siihen mennessä. Lehdistö huolehti, että siitä tiedettiin Hangosta Utsjoelle. Kyllikin tapaus ei jäänyt yksittäiseksi koko kansan seuraamaksi, selvittämättömäksi rikokseksi. Perässä tulivat Suomen rikoshistorian tunnetuimman trilogian jatko-osat: Tulilahtden kaksoissurma vuonna 1959 ja heti seuraavana kesänä, 1960, Bodomjärven surmat.

Kun asettaa näiden kolmen rikosarkiston pöytäkirjat rinnakkain, alkaa huomata jotakin pelottavaa. Kyse ei ole vain kolmesta erillisestä ja kaukaisesta tragediasta, vaan teot noudattavat synkkää, lähes mekaanista käsikirjoitusta, niin että on vaikea uskoa kyseessä olevan pelkkää sattumaa…

Yhdistäviä tekijöitä

Kun vertaa rikosten tekotapoja ja sitä käsittämätöntä kylmäpäisyyttä, jolla rikospaikkoja muokattiin teon jälkeen, yhtäläisyydet alkavat iskeä silmille:

• Polkupyörien upotukset: Sekä Kyllikki Saaren, että Heinäveden Tulilahdessa Einen ja Riitan polkupyörät upotettiin tietoisesti piiloon — Kyllikin pyörä syvälle suon silmään ja Tulilahden pyörät Tulilahden syvimpään kohtaan. Renkaista oli irrotettu venttiilit sekä Isojoella että Heinävedellä. Vesi onkin tavalla tai toisella osallisena kaikissa kolmessa surmassa.
  
• Suohaudat: Suohaudat sekä Isojoella että Tulilahdella oli merkattu tai naamioitu katkaistuilla näreillä ja mättäillä. Tekijöiden arveltiin olleen pioneeritaustaisia, sillä hautojen naamiointi oli erityisen taidokasta.
  
• Uhrien kengät ja kadonneet kellot: Kyllikki Saaren kengät löydettiin noin 120 metrin päästä suohaudasta juuri ennen haudan löytymistä. Bodominjärvellä sen sijaan nuorukaisten kengät oli kuljetettu satojen metrien päähän teltalta metsään. Kaikissa kolmessa tapauksessa uhrien rannekelloja sekä monia muita henkilökohtaisia esineitä katosi ikiajoiksi.

Yhdistäviä ihmisiä

Esineistön kohdalla voidaan vielä puhua sattumista. Kaikkein kiehtovinta kuitenkin on ehkä se, miten samat ihmiset, sekä tutkijoiden että epäiltyjen puolella, kietoutuvat näihin tapauksiin.

Legendaariset rikostutkijat, komisario Axel Skogman sekä varatuomari, Keskusrikospoliisin apulaispäällikkö Arvi Vainio ovat nimet poliisivoimien kärjestä kaikissa kolmessa tapauksessa. Skogman johti tutkintaa niin Isojoella kuin Tulilahdellakin. Arvi Vainio puolestaan oli selvittämässä veritekoja sekä Tulilahdella että myöhemmin Bodominjärvellä.

Myös epäiltyjen joukossa vilahtaa samoja nimiä. Oman mysteerisen hahmonsa luonut Hans Assmann on nimi, joka mainitaan kaikissa trilogian tragedioissa. Runar Holmströmin mopoilua ympäri Suomea puolestaan seuraillaan niin Isojoella kuin Heinävedelläkin.

Kyllikistä se kaikki alkoi, mutta sukellellessamme syvemmällä mukaan tulleiden Tulilahden ja Bodomin arkistoissa, oli selvää, että kyseessä on kokonaisuus, trilogia. Sen vuoksi Mysteeri nimeltä – historiaa kunnioittaen – alkaa Kyllikki Saaren mysteeristä ja saa myöhemmin jatkoa Tulilahdesta ja Bodomista.