Ihmismieli rakastaa ongelmanratkaisua. Ratkaisematon rikosmysteeri vihjeineen ja tarinoineen herättää mielikuvituksen, toiveen oikeuden voitosta sekä ennen kaikkea ajatuksen rikoksen ratkaisemisesta. Mikä saa toisen ihmisen tekemään pahaa? Mikä on ollut väkivallanteon todellinen motiivi?

Kotimainen true crime on meille sohvasalapoliiseille turvallista ja kiehtovaa aivopähkinää. Tositapahtumiin perustuvat mysteerit kietovat sormensa aina vain tiukempaan tutkijansa tietoisuuteen.

Lajityypillä on kuitenkin poikkeuksellinen yleisö. Monen odotusten vastaisesti true crime -genren keskimääräinen kuluttaja on 25–45-vuotias nainen – he muodostavat jopa 70–80 % podcastien kuuntelijoista ja alan tapahtumien kävijöistä. Psykologit ovat havainneet, että naisia vetää mysteerien äärelle vahva empatia uhria kohtaan, mutta myös halu ymmärtää pahuutta. Kyseessä on alitajuinen selviytymis- ja suojautumiskeino: oppia tunnistamaan vaaran merkit ja miettiä, miten itse toimisi vastaavassa tilanteessa.

Viiltäjä-Jackista Isojoen pimentoon

Tämä halu ratkaista ja ymmärtää on pitänyt ihmiskuntaa otteessaan vuosisatoja. Lontoon sumuisilla kaduilla vuonna 1888 liikkunut Jack the Ripper – Viiltäjä-Jack – on tästä täydellinen esimerkki. Jos tuo mystinen hahmo olisi saatu kiinni tekojen aikana, hän olisi vain yksi synkkä nimi muiden rikoshistorian tuomittujen joukossa. Viiltäjä-Jackista tuli myytti, josta spekuloidaan yhä uudelleen.

Sama piinaava arvoituksellisuus sitoo meidät suomalaisiin mysteereihin. Mysteeri nimeltä -sarjan tutkintapelit on tehty kunnioittaen niin tapauksiin liittyneitä henkilöitä kuin tutkintaviranomaisiakin. Kyllikki Saaren, Tulilahden ja Bodomin tapaukset ovat vanhoja, ja väittäisin, että niiden osalta on jokainen kivi jo käännetty. Niistä on kirjoitettu lukuisia artikkeleita ja kirjoja, tehty elokuvia ja podcasteja. Tuskin mitään uutta todistusaineistoa tai ratkaisevaa käännettä tulee enää tapahtumaan, ja rikokset jäänevät ikuisesti statukselle: ratkaisematon.

Aitoa, elettyä elämää

Se, etteivät tapahtumat ole keksittyjä eikä juonta ole käsikirjoitettu, vaan ne kertovat aitoa, elettyä elämää, saa osallistumaan asiaan syvemmin. Kyllikki Saaren suohauta sekä Isojoen kirkon pääsisäänkäynnin edessä sijaitseva hauta ovat paikkoja, joissa kuka tahansa voi vierailla, viedä kukkia tai kynttilöitä ja viettää hiljaisen hetken rikoksen uhrin muistoksi.

Kyllikki Saari oli oikea ihminen, ja 17. toukokuuta 1953 tapahtui oikea rikos.

Juuri tästä syystä tämä tutkintapeli ei tarjoa valmiiksi kirjoitettua loppuratkaisua. Se antaa aitoihin esitutkintamateriaaleihin pohjautuvat palaset sinun käsiisi. Tehtäväksesi jää muodostaa oma mielipiteesi ja katsoa, mihin asti rahkeet riittävät tutkinnassa, joka jähmettyi paikoilleen vuosikymmeniä sitten.

Oletko valmis astumaan rikosarkistoon? Rajoitettu, numeroitu esikoissarja on saatavilla huomenna 1.8.2026 verkkokaupassamme.

Aloita tutkinta Rikosarkistossa